Pitkästä aikaa… liikuntaa

Ärsyttävän pitkän flunssan ja vieläkin pitempään kestäneen yskän takia en ole päässyt harrastamaan liikuntaa  melkein kuukauteen. En tiedä olenko vähän liiankin varovainen liikunnan aloittamiseen sairastelun jälkeen, mutta nähtyäni ystäväni kärsimyksen flunssan jälkitautina ilmeisesti saamansa sydänlihastulehduksen kanssa, odotan mieluummin vähän liian kauan kuin harrastan liikuntaa puolikuntoisena. Ko. tulehduksesta paraneminen kesti nimittäin todella kauan.

Vaikka kaipasin liikuntaa paljon oli kynnys salille palaamiseen korkea parannuttuani. Ajatus siitä, että joudun aloittamaan nollasta oli lannistava. Kunto on laskenut, mutta ei nyt sentään nollaan. Ja onpahan nyt sitten ainakin hauska nähdä miten se kunto taas nausee!
Lauantaina ja sunnuntaina aloitin rauhallisesti kävely + hölkkä yhdistelmällä, kevyellä spinningillä ja salitreenillä (on muuten penkkipunnerruksesta rintalihakset “hieman” kipeät!).

Liikunta teki hyvää, etenkin pääkopalle. Tämän pakollisen tauon aikana huomasin nimittäin, että olin taas alkanut ajatella itseäni sohvaperunana ja se ei todellakaan tehnyt hyvää psyykelle. Lisäksi kaipasin liikuntaa todella paljon stressin ja paineiden purkamiseen ja ylikierroksilla käyvän mielen nollaamiseen. Liikunta on siihen oivaa terapiaa!
Huomenna taas liikkumaan: jee!