Eilen vihdoin, 3 viikon tauon jälkeen, palasin liikkumaan. Järkyttävää miten tauko venyi ja olisi voinut venyä vieläkin. Ensin flunssa, sitten joulu ym.pyhät ja lopuksi uhkaavasti tavaksi hiipinyt laiskuus. Eilenkin taistelin laiskottelun halua, hyvää kirjaa ja miehen houkuttelua vastaan ennen kuin sain itseni salille. Mutta päästyäni juoksumatolle pieni hymy hiipi huulille: kyllä tää on mun juttu! Vaivaiset 45 minuuttia hölkkää ja kävelyä, mutta sain liikunnan ilon takaisin. Huomenna uudestaan!
Tänään on muuten viikon helppouden jälkeen ollut hieman hankalampaa syömisten kanssa. Ruodussa olen pysynyt, mutta olen ajatellut ruokaa liikaa. Vaikka ei ole ollut nälkä eikä varsinaisesti edes tehnyt mieli mitään, on ollut sellainen olo, että pitäisi syödä jotain. Onneksi puuhaamalla muuta tuo turha fiilis meni ohi. Tosin töissä sorruin syömään palan piirakkaa, jota ei oikeasti edes tehnyt mieli. Ikään kuin tavan vuoksi ilmeisesti? Ensi kerralla yritän kuunnella itseäni tarkemmin ja välttää tapa- tai sosiaalista syömistä. Kaiken kaikkiaan hyvä, ja ennen kaikkea, rauhallinen olo kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti