lauantai 4. elokuuta 2012

Virhe

Yksi parhaista muutoksista mitä olen syömisten suhteen tehnyt on se, että nykyään syön säännöllisesti ja RIITTÄVÄSTI.
Ja tämän tajuamisesta kiitos kuuluu myös Patrick Borgille.
Hän muistaakseni sanoi, että osa ns. tunnesyömistä voi johtua myös siitä, että ei syö riittävästi ja/tai riittävän säännöllisesti ja se pitää osittain varmasti omalla kohdallani paikkansa.

Ahmimiskohtausten jälkeen minulla oli tapana antaa itselleni hirveän rankaisevat raamit syömiselle: minimi kalorit eikä missään nimessä mitään makeata. No ei toiminut tuo konsepti. Ei lainkaan. Päin vastoin seurauksena aina "sortuminen" ja etenkin makean ahmiminen.

Koska en nyt kuitenkaan koe olevani vielä aivan turvallisilla vesillä syömisten kanssa ja pelko painon ylöspäin palaamisesta elää sisälläni, välillä tulee tehtyä virheitä.
Olin muutama päivä sitten töiden jälkeen juhlistamassa ystäväni kanssa erästä iloista asiaa hänen elämässään. Jaoimme viinipullon vain pienen salaattiannoksen "kyytipoikana". Kun viinissä kerran on (tyhjiä) kaloreita parempi siis syödä kevyesti. Mutta tuo kevyt oli vähän liian kevyt.
Kotona jo sängyssä oli kauhea nälkä enkä saanut unta. Oli pakko saada jotain helppoa ja nopeata. Puoleltaöin se tarkoitti jätskiä! Ensin 100g syntisen hyvää ja tuhtia suklaakermajäätelöä. Ja 10 min. kuluttua toiset 100 g. Ei kauhean fiksua, ei. Iski pieni pelko, että tästäkö tulee mässäilykohtaus, mutta onneksi 200g suklaajäätelöä riitti viemään nälän pois:) Eikä tuolla yksittäisellä tapahtumalla ollut katastrofaalisia seurauksia.

Ensi kerralla yritän muistaa syödä vähän fiksummin vaikka olisi tarkoitus juhlia.
On ollut ihana huomata, miten paljon syömisestä voi oppia vielä aikuisenakin. Kaikilla ahmateilla on toivoa!

T. recovering-ahmatti

6 kommenttia:

  1. Omista virheistään parhaat opit saakin. :)

    VastaaPoista
  2. Totta! Olen vaan vähän hidas oppimaan...tän asian kanssa painittu about 25 vuotta:)

    VastaaPoista
  3. Se vaan jotenkin on niin että jokaisen asian oppimiseen on joku oma tahtinsa. Mulla on ollut joissain asioissa semmoinen 30 vuoden aikajänne. Sitä ei voi tietää ennen kuin kokeilee, että miten juuri minä saan palaset kokoon ja mikä pelittää just mulle. Mutta pointti on varmaan just se että ei lakkaa yrittämästä, siis oppia, ja että antaa itselleen mahdollisuuden edetä just sillä omalla hoksaamisen ja asioiden kohdalleen menemisen aikataululla. taka-askelet mukaan luettuna.

    VastaaPoista
  4. Olet oikeassa, salaisuus on se, että aina vastoinkäymisten ja epäonnistumisien jälkeen jatkaa yrittämistä eikä anna periksi. Ja kun tajuaa, että jokun juttu ei toimi, niin yrittää etsiä erilaista ratkaisua siihen kunnes se itsellä toimiva löytyy.

    VastaaPoista