torstai 29. maaliskuuta 2012

Pakko?

Talven melkein 3 kuukautta kestäneen flunssakauden jälkeen minulla on ollut hieman vaikeuksia löytää liikuntamotivaatiota. Olen tuon sairastelukauden aikanakin liikkunut, mutta vähemmän kuin yleensä ja välillä on ollut parin viikon taukoja.

Olen harrastanut liikuntaa suhteellisen säännöllisesti noin 4 vuoden ajan. Salitreeniä (josta en pidä…) ja juoksua enimmäkseen. Vähän spinningiä ja erilaisia jumppia silloin tällöin. Nykyisellä salillani olen käynyt 3 vuotta, mutta en oikeastaan koskaan ole siellä kovin hyvin viihtynyt. Sali on suhteellisen hieno ja moderni, mutta siellä on huono ilmanvaihto, joka tekee treenamisesta välillä epämiellyttävää.
Koska kuitenkin maksan suht’ kallista jäsenmaksua mielessäni on aina “pakko liikkua” ajatuksia.
Vaikka “pakko” ei ainakaan omalla kohdallani toimi kovin hääppösenä motivaation kasvattajana…

Toissa päivänä olin jo salin parkkipaikalla kun käänsikin auton kotia kohti ja jätin liikunnan väliin. Omatunto kolkutti hieman, mutta kotona oli kiva puuhata rauhassa, joten se meni onneksi nopeasti ohi. Eilen ajoin taas suoraan töistä salille. Yhtään ei olisi huvittanut, etenkään salitreeni. Niinpä houkuttelin itseni liikkumaan lupaamalla itselleni, että voin vain juosta (se minua huvittaa melkein aina). Ja tuloksena oli varsin mahtava 50 minuutin juoksu! Hyvä muistutus minun kaltaiselleni mustavalkoiselle on/off tyypille taas siitä, että harmaa on yleensä kaikkein paras vaihtoehto. Jos olisin tapani mukaan pitänyt kiinni “pakosta” eli salitreeni + juoksu olisin todennäköisesti jättänyt liikunnan eilen väliin. Mutta sopiva kompromissi sai minut liikkumaan ja vielä iloisella mielellä.
En tiedä mistä olen päähäni saanut tuon salitreeni “pakon” kun en siitä erityisemmin kerran nauti? Olen viime aikoina käynyt pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneilla, mutta jos ei halua olla sidottu aikatauluihin salitreeni on tietysti helpompi vaihtoehto. Ja tietysti taustalla on myös “hyötyajattelu”: onhan sillä varmasti helpointa muokata vartaloaan. Vaikka ei siitä kyllä omalla kohdallani edes ole suurempaa hyötyä koska en pidä siitä -> olen laiska punttitreenaaja.

Salijäsenyyteni loppuu ensi kuussa. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja. Salin vaihto tulee tietysti ensimmäisenä mieleen. Nykyinen sali vaan on ehdottomasti kotiani lähimpänä oleva ja se on minulle tärkeätä, koska työmatkoihin menee jo aivan liikaa aikaa.
Mietin, jos pitäisin kesän taukoa ja keräisin uutta intoa. Onhan minulla kotona Jillianin dvd (rehellisesti sanottuna, en usko, sitä tulisi kovinkaan paljoa tehtyä…) ja voisin harrastaa kävelyä ja  uintia. Ja juoksuakin silloin tällöin. Asfaltilla en kyllä tule enää ikinä juoksemaan. Sen verran traumaattinen kokemus oli vuoden 2010 akillesjännevaivat, jotka saivat viimeisen silauksen asfaltilla juoksemisesta.
Voisin myös ostaa juoksumaton kotiin ja lopettaa salimaksujen maksamisen kokonaan!
Vaihtoehtoja varmasti löytyy kun vaan avaa mielensä.
En vielä tiedä mihin ratkaisuun päädyn, mutta haluan eroon pakkoliikunnasta ja  takaisin liikunnan ilon. Sohvaperunaksi en enää halua!


10 kommenttia:

  1. Liikunnan pitää olla sellaista että siitä nauttii täysillä. Pakkopulla ei pitkälle kanna, vaikka sitä kuinka ajattelisi että jokin olisi hyödyllistä. Lajit, joista nauttii ja joista saa endorfiineja, ovat ne joihin kannattaa keskittyä. Kokeilemalla kaikki selviää, itsekin olen vähän liikunnan risteyksessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jos vain pakolla liikkuu, niin ei sitä (ainakaan minun) tule kyllä kovin montaa kertaa harrastettua. Olen jo muutamaa uutta ryhmäliikuntaa viime aikoina kokeillut ja osa on ihan kivoja ollutkin. Täytyy jatkaa uuden intohimolajin etsimistä...

      Poista
  2. Samaa mieltä kuin Pinkkis. :) Itse kävin viime syksynä kuntonyrkkeilyssä, jota olin ajatellut jatkaa keväälläkin. Mutta kun joka kerta jo aamulla tuntui siltä, että voieitaastänään, totesin, että on parempi lopettaa. Onneksi liikuntavaihtoehtoja on runsaasti, joten jokaiselle löytyy oma vaihtoehtonsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse vähän sellainen tapojeni orja, että kun yhdestä innostun, muut jää, vaikka pitäisi useammin kokeilla uusia juttuja. En ihmettele jos päätit lopettaa kuntonyrkkeilyn jos aamulla jo oli sellainen voi ei-fiilis! Etsintä jatkukoon!

      Poista
  3. Niin kuin elämässä yleensä, myös liikunnassakin on hyvä välillä pysähtyä miettimään, onko se sellaista kuin haluaa vai pitäisikö välillä kokeilla jotain muuta. Aika usein tulee jatkettua totutulla kaavalla ilman, että liikunta tuottaa enää mitään nautintoa. Sinulla on nyt oiva tilaisuus siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, että pää sauhuaa kun mietin näitä liikuntajuttuja:)
      Ajattelin jo vakaasti luopua salijäsenyydestä, mutta sitten iski pieni ikävä! En ole vielä tehnyt päätöstä, mutta olen ajatellut, että ei kai sen salijäsenyyden kanssa ole pakko olla niin aina niin tehokas. Siis, että voi olla myös kausia, että siellä käy vähemmän ILMAN huonoa omaa tuntoa. Ilman pakkoa se ilo taas varmasti löytyy helpommin?!

      Poista
  4. Kyllä liikunnan ilo on itsekullakin välillä kadoksissa, mutta itse en sitä juuri muualta tunnu löytävän kuin onnistuneen liikuntasuorituksen kautta! Eli silloin kun liikkumaan lähtö tuntuu olevan vaikeaa, kannattaakin ensin hankkiutua juuri sen mieluisimman lajin pariin. Vasta sitten kiinnostus niihin muihin lajeihin (ainakin mulla) syttyy. Aurinkoista kevättä ja juoksun iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TM, olenkin nyt "lusmuillut" ja harrastanut VAIN suurta Rakkauttani eli juoksua. Juostaan sitten allit heiluen, mutta ainakin iloisena! Tänään en luultavasti ehdi juoksemaan, mutta halua olis. Se on jo paljon tänä ei-inspiroituneena kautena!

      Poista
  5. Ajatus tän postauksen takana on muuten täsmälleen sama kuin itselläni. Mullakin on jäsenyys hienolle modernille salille, jossa koitan käydä "pakosta" kahdesti viikossa. Pakko, koska jäsenyys on niin kallis, ja tottahan kaikki hyvännäköisetkin käy salilla. Oikeesti mä rakastan ratsastusta ja olen viime aikoina oppinut tykkäämään myös juoksusta. Rakastan liikkua sekä tehokkaasti että rauhallisesti omaan tahtiin luonnossa, oli laji mikä tahansa. Miksi hitossa se ei muka riitä? Mieleisiä lajeja kun on kuitenkin huomattavasti helpomi harrastaa säännöllisesti.

    Toivottavasti löydät kuitenki liikunnan ilon ja motivaation uudelleen, oli sitten laji mikä tahansa. Kivaa pääsiäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys: miksi mieleinen liikunta luonnossa ei muka riitä?
      Etenkin meillä naisilla taitaa olla aika hirveitä vaatimuksia itsellemme, valitettavasti.

      Nyt kun olen antanut itselleni luvan tehdä salilla vain sitä mitä minua huvittaa, eli juosta juoksumatolla, olen saanut liikunnaniloani takaisin. Aina välillä ajattelen käsivarsiani, jotka eivät ole sellaiset kuin toivoisin. Mutta sen sijaan, että tuhlaisin tapani mukaan energiaa niiden murehtimiseen/inhoamiseen ajattelen, että sitten kun siltä tuntuu alan taas treenata käsivarsiakin. Mutta en pakosta, vaan siksi, että haluan sitä!

      Mukavaa pääsiäistä myös sinulle!

      Poista