keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Oikea koko

Minulla on ollut jo jonkun aikaa jonkin asteinen "fiksaatio" oikean kokoisiin alusvaatteisiin. Tarkemmin sanottuna rintaliiveihin. Kun ei ole ollut hyvä olo omassa kropassa olen ajatellut, että kunnolliset alusvaatteet ovat ehdottoman tärkeät. Koska jos ne ovat huonot se vaikuttaa sekä vaateiden istuvuuteen, että omaan viihtyvyyteen.

Jos jotain voisin muuttaa vartalossani, haluaisin B-kupin! Olen aina ajatellut, että pienempi rintaisena näyttäisin hoikemmalta… Olen luullut olevani kokoa 75C tai D ja painavampana 80C. Pari viikkoa sitten kuitenkin kävin Funky Ladyssä Fredalla ja todella asiantunteva myyjä toi minulle sovitettavaksi liivit kokoa 70E!! Tä?!? Liivit olivat ihanat ja sopivat täydellisesti, mutta psykoloogisesti oli hieman nieltävää tuollaisessa kuppikoossa! Jostain kumman syystä shock absorbereissa paras koko on kuitenkin 75C?! Valmistajien välillä lienee eroja?!

Kesällä poistin vaatekaapistani kaikki liian pienet, isot tai muuten vaan ei miellyttävät vaatteet. Osan sain myytyä kirpparilla ja osan vein UFF:lle. Suurin osa vaatteista oli erittäin hyvä laatuisia ja melkein käyttämättömiä. Ensin hieman harmitti myydä suht’ hintavia vaatteita halvalla, mutta sitten ajattelin, että jokainen euro ja vääristä vaatteista eroon pääseminen on parempi kuin pitää “huonoja energioita” täyttämässä vaatekaappia.

Olenkin miettinyt kuinka hemmetin kalliiksi jojoiluni painon kanssa ja koon vaihtelut ovat vuosien mittaan tulleet?! Niin monta kertaa olen ostanut vaatteita luullen, että ne voisivat peittää ahmimisen aiheuttamat kilot ja saada oloni ja itsetuntoni paremmiksi. Kyllä ne ehkä vähän auttoivat, mutta erittäin lyhytaikaisesti. Sitä paitsi noihin "läskin peitto vaaatteisiin" liittyi aina huonoja fiiliksiä. Olenkin nyt vakaasti päättänyt, että pitkään aikaan en osta yhtään uutta vaatetta. Omassa vaatekaapissa on ihan tarpeeksi löytöjä pitkäksi aikaan. On ollut ihanaa kun olen voinut käyttää ensimmäistä kertaa 4 vuoden jälkeen entisiä lempihousujani. Tosin 4 v. jälkeen ne eivät enää ole niin ihanat kun silloin.

Lopuksi vielä tarina siitä miten älytön paino/ahmimiskompleksinen aikuinen nainen voi olla. Onneksi nyt  tunnen myötätuntoa enkä halveksuntaa (kuten ennen) tuota naista kohtaan. Anyway, noin 5 v. eräs mallivartaloinen ystäväni oli ulkomailla. Pyysin häntä ostamaan minulle erään merkkivyön. Kun hän kysyi kokoani en tiennyt miten vyön koko oikeasti mitataan enkä varmasti olisi kehdannut sanoa upealle ystävälleni todellista kokoani, joten, mittasin vyötäröni kapeimmasta kohdasta ja annoin koon sen mukaan. Käytin tuota vyötä tasan 3 kertaa, koska se oli hieman liian pieni. Kesällä myin sen kirpparilla. Onneksi sentään puolella alkuperäisestä hinnasta!
Nyt toivon vaan pysyväni saman kokoisena pitkän aikaa. Ei niinkään koon takia vaan siksi, että se tarkoittaa sitä, että en ahmi.



7 kommenttia:

  1. I feel for you! Tiedän kyllä, mitä tuo jojoilu on... Omassakin kaapissa odottaa vaatteita, jotka mahtuivat ehkä 7-8 kg sitten... En kyllä myy, koska tiedän, että ne mahtuvat vielä. Olen kuitenkin avun piirissä ja uskon pähittäväni ongelmani. Mutta toivoa sinulle, uskoisin kyllä, että olet päässyt hyvin pitkälle! Jos pystyy ohittamaan ahminnan pahana päivänä ja lähteekin liikkumaan, on minun silmissäni puolijumalan asemassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin sulle, mutta viesti katosi jonnekkin?! Yritän huomenna uudestaan... Kiitos ihanasta viestistäsi.

      Poista
  2. Eri kokoja loytyy taaltakin.. pienta ja suurta ja silta valilta. Suurin osa pienista vaatteista on talla hetkella vintilla odottomassa kun en saa pakotettua itseani antamaan niita hyvantekevaisyyteen. Toi rintsikkajuttu on myos aika tuttu. Minakin kaytin vuosia b-kuppia vaikka c oli mulle paljon sopivampi ekan lapsen jalkeen. Onneksi tajusin sentaan joskus taman. Oot siina oikeassa etta sopivat alusvaatteet on supertarkeita. Olo on niissa paljon itsevarmempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään kun olen "alusvaatetietoinen" en voi olla katsomatta pukuhuoneessa muita naisia... Ihan uskomatonta kuinka moni kulkee väärän kokoisissa liiveissä! Luulisi, että olo on epämukavakin liian pienissä ylipursuavissa liiveissä?
      Vintti on ihan hyvä paikka kun ei tiedä mitä tehdä, mulla oli vaatekaapissa ja se joka päiväinen muistutus ei tehnyt mielialalle hyvää...

      Poista
  3. Rintaliivit, siinäpä aihe. Minä olen hiljalleen oppinut tuntemaan nykyisen kokoni ja olemaan siihen tyytyväinen. Sitä piintyy toivomaan jotain, mutta oma keho muuttuu ja päätyy todennäköisesti johonkin toiseen. :)

    Vaatekaapista löytyy vielä muutamat liian suuret liivit, mutta ehkä päivän hyvä työ olisi heittää ne tänään menemään... Turha niitä enää päälleenkään on laittaa, kun oikea koko on aina paras.

    VastaaPoista
  4. Sun kommentin innoittamana heitin vihdoin pois vanhat ykkös suosikkini, jotka olivat vielä suht' hyvässä kunnossa, mutta aivan liian isot. Oikea koko päällä olo on tosiaan aivan erilainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisista vanhoista ykkössuosikeista on vaikea luopua, on ne sitten mikä vaate tahansa. Nimimerkillä keltainen muodoton paksu villapaita on edelleen tallessa. :)

      Poista