tiistai 6. maaliskuuta 2012

Ja mitä sitten tapahtuikaan…

Edellisessä postauksessa hehkuttamaani riisuttua syömistä kesti tasan viikon. Sen ajan kun yksinoloni kesti. Arjen palattua sorruin 2 päivän hiilarimässäilyihin ja sitten palasin siihen ainoaan minulle järkevään ja toimivaan “systeemiin” eli rentoon syömiseen ja toivottavasti painonhallintaan. Yritän tehdä suht’ järkeviä valintoja, syödä tarpeideni mukaan ja suhtautua itseeni mahdollisimman hyväksyvästi. Se hölmö perfektionisti minussa ihailee kurinalaisuutta, mutta sisäinen kapinalliseni (tms.) ei vaan suostu liikaan kurinalaisuuteen.  Harmi…kurinalaisen viikon saldo oli -1.5 kg:)
Kun kerroin tuosta kokeilustani serkulleni, joka on sekä psykologi, että psykoterapeutti ja lisäksi tuntee minut varsin hyvin, hän rypisti kulmiaan huolestuneen näköisenä ja varoitti minua olemasta liian rajoittava tai muuten todennäköisenä seurauksena olisi  ahmimiskohtaus. Ja vähän niinhän siinä sitten kävikin.

Patrik Borgin blogissa on ollut keskustelua paino-ongelmista ja onko ylipaino aina ihmisen omaa syytä vai ei. Katri Manninen jätti mielenkiintoisen kommentin siitä, että ylipaino ja jatkuva epäonnistuminen laihduttamisessa on ihmisen oma valinta, koska joku osa häntä ei ole riittävän vakuuttunut siitä, että ylipaino on riittävän suuri ongelma tai laihtuminen niin hyvä asia, että kannattaisi laihduttaa.  Katri Mannisen mukaan moka on siinä että yritätämme motivoida itseämme laihduttamaan valehtelemalla itsellemme, että emme halua mitään niin paljon kuin laihtua, kun oikeasti yksi osa meissä EI halua laihtua. Olen samaa mieltä. Tai itseeni tuo ainakin pätee. Ja siitä vasta hirveän sisäisen konfliktin saakin aikaiseksi kun 2/3 osaa itsestä haaveilee ja haluaisi laihtua, mutta se epämotivoitunut 1/3 sabotoi yrityksiä.  Nyt vielä kun löytyisi tuon sabotoijan mystiset syyt… Ja vaikka niitä ei löytyisikään voi tehdä paljon oman hyvinvointinsa eteen pelköstään luopumalla on/off dieetti ajattelutavasta ja sitähän rento painonhallinta juuri on. Tätä yritän saada sisäistettyä. Pysyvästi.

7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen keskustelu tuo onko ylipaino ihmisen omaa syyta vai ei. Mina kuulun siihen joukkoon jonka mielesta se on omaa syyta tiettyyn rajaan asti. Mina aloitin nyt serkkuni kannustamana painonvartijoiden menetelmalla, ja talla hetkella olen uskoa taynna siihen etta paino tulee putoamaan, hitaasti ja varmasti ja etta opin terveellisemman tavan syoda ja tehda valintoja, ja ennenkaikkea pitamaan tata elintapaa ylla ikuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minä ajattelen, että tiettyyn pisteeseen asti ylipaino on ihmisen oma "syy", mutta uskon myös, että paljon riippuu siitäkin millaiset "eväät" olemme saaneet ja, että kaikkea ei voi 100% kontrolloida. Miten meistä on välitetty, millaiseksi itsetuntomme on muodostunut, millä tavalla olemme oppineet ratkaisemaan ongelmia jne. vaikuttavat asioihin. Mutta vaikka olisi saanut huonoimmat mahdolliset "eväät" uskon, että silti aina voi JOTAIN tehdä oman hyvinvointinsa eteen.
      Sulle ihan hirveästi tsemppiä WW menetelmään. Päivitä joskus blogiisi fiiliksiäsi siitä, please!

      Poista
  2. Katri Mannisella vaikuttaisi olevan pointtia. Olen miettinyt samaa itsekin, kun alkuperäinen laihdutustavoitteeni oli saavuttaa painoindeksi 25,0 (minkä teinkin, hurraa! :)) ja sen jälkeen pudottaa vielä 7 kiloa. No, paino jymähti 78:n tuntumaan ja uskon syyn yksinkertaisesti olevan siinä, etten halua tarpeeksi laihtua lisää. Toisaalta kun tajusin, etten edes halua laihduttaa, se oli aika vapauttavaa. En halua laihtua eikä minun edes tarvitse haluta. :) Välillä toki toivon, että olisin sen 7 kiloa kevyempi, mutta en tiedä oikeastaan miksi. Ehkä on hyvä olla ihan vain näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pointtia on! Mielestäni teit loistavan päätöksen lopettaessasi laihduttamisen kun saavutit tavoitteesi ja normaalipainon. Katri Mannisen mielestä moni normaalipainon rajoissa laihduttava hakee laihtumisesta ratkaisua ongelmiin, joilla ei oikeasti ole painon kanssa mitään tekemistä ja olen siinäkin samaa mieltä. Koska itse kuulun tähän ryhmään, ajattelen usein, että turhamaisuus on syy omaan haluuni olla laihempi normaalipainon rajoissa, mutta eiköhän siihen ole muitakin syitä... Jos siis aivan rehellisiä ollaan.

      Poista
  3. Moikka!

    Päädyin tänne googlen kautta.

    Ota yhteyttä niin katsotaan voinko jotenkin auttaa sinua: kutri@kutri.net .

    Tässä on alunperin omaan käyttööni laatimani itsevalmennuskaavake, johon vastaamalla voi selvitellä mikä ajatus estää sinua toteuttamasta itseäsi: http://kutrinvip.com/tervetuloa-valmennettavaksi/lisamateriaalit/itsevalmennuskaavake/ -- ja eilen julkaisin videoblogin juuri itsesabotaasista: http://kutri.net/2012/03/katrin-kanssa-kahvilla-itsesabotaasi/

    Jos et jaksa katsoa videota, niin pointtina on ettei ole mitään itsesabotaasia -- on vain sinä, joka et näe mitä hyödyt käytöksestäsi.

    Ollaan yhteydessä?

    rakkaudella
    Katri Manninen aka Kutri
    http://www.kutri.net/
    http://www.kutrinvip.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katri ja wow mikä yllätys! Olen silloin tällöin vieraillut blogissasi, mutta en ole vielä ehtinyt tutustua siihen syvällisemmin. Täytyy pian käydä katsomassa video ja tutkia kirjoituksiasi tarkemmin. Kiitos!

      Poista
  4. Hehee... Ei mutta oikeasti: autan mielelläni, jos voin -- laita meiliä: kutri@kutri.net jos haluat jutella tavoitteistasi.

    VastaaPoista