keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Painosta ja vaatteista

En laihduta, mutta toivon, että normalisti syödessäni paino laskee hieman pikku hiljaa.
Punnitsin itseni tänään noin viikon tauon jälkeen ja olin laihtunut ½ kg. Olin ehkä hieman pettynyt. Kun takana on pari syömisen kannalta holtitonta kuukautta uskoin, että paino olisi laskenut hieman enemmän normaalilla syömisellä… Mutta hyvä oloni kyllä korvaa moninkertaisesti tuon aamuisen pienen vaaka-pettymyksen.
Päätin, että punnitsen itseni maksimissaan pari kertaa kuussa. Päätavoitteeni on nyt hyvä olo ja terve syöminen. Tyystin en ole valmis vaa-asta luopumaan, mutta sivuseikaksi se saa jäädä.

Vaatteista. Kaappini ovat täynnä vaatteita ja harmittaa todella paljon, että osa on auttamatta kokoa liian pieniä. On kauniit “laihat” vaatteet ja sitten välttämättömät “läskivaatteet” niiksi kausiksi kun nuo mieluisat vaatteet ovat liian tiukkoja. Osa vaatteista sitten palvelee kumpaakin kokoa.
Ostin vuosia kokoa liian pieniä “sitten kun/motivaatio” vaatteita, joita monia en sitten koskaan käyttänyt. Olen vannonut itselleni, etten enää ikinä osta vaatteita, jotka eivät ole ostohetkellä sopivia ja tiukasti olenkin noudattanut tätä sääntöä. Kunnes…nyt sorruin ostamaan alennusmyynneistä vähän liian tiukat housut.
Mutta: ne ovat unelmieni housut (muistuttivat vuosien takaisista supersuosikeistani), alennus oli hyvä ja isompaa kokoa ei ollut. Shame on me lupaukseni pettämisestä. Puolustukseksi sanottava, että housut menevät kyllä päälle ja kiinni ja paksulla neuleella tai bleiserillä saa varmasti ylipursuavan vatsamakkaran peitettyä siksi aikaa, että saan sen vähän pienemmäksi! Ja nuo housut ovat NIIN ihanat!

Unelmieni talvitakki oli myös kivassa alessa, mutta silti sen verran arvokas hankinta, että siinä järkeni piti. Koska en tiedä mikä tulee olemaan pysyvä (vihdoin!!) kokoni, en halua ostaa kallista takkia, joka sitten ehkä ensi talvena onkin liian iso. Olen siis vakaasti päättänyt, että tämän vuoden aikana saavutan pysyvän kokoni. Normaalilla syömisellä. Ja liikunnalla. Ei enää dieettejä eikä jojoilua. (Anteeksi toisto, tämä toimii samalla itselleni muistutuksena).

Tänään, jos uskallan, aion juosta Cooperin testin. Mahdollinen huonohko tulos vaan harmittaisi. Edellisestä kerrasta on varmasti melkein vuosi aikaa ja olin silloin mielestäni paremmassa kunnossa. Toisaalta, jos tulos on huonompi, sitä on sitten helppo parantaa! Huomaako, että yritän oppia ajattelemaan postiivisemmin:)?!

2 kommenttia:

  1. Pakko myöntää että juuri viimeisimmässä H&M:n paketissa tuli 20e maksaneet farkut, jotka menivät kiinni, mutta ei niitä käyttää voinut. Pidin ne silti, sillä jonain päivänä ne vielä mahtuvat.

    Sinulla on kuitenkin aivan toisenlainen tilanne. Olet normaalipainoinen ja muutamien aikaisempien kuvien perusteella sanoisin, että täysin normaalikroppainen. Omaat hyvän kunnon (pystyt juoksemaan). Ongelma ei ole reisissäsi eikä vatsamakkaroissa vaan aivan liian syvällä päässä. Muista, että on ihmisiä, jotka myisivät sielunsa, jotta joskus olisivat vielä normaalipainoisia. Puoli kiloa sinne tai tänne ei ole laihtumista mutta ei vastaavasti lihomistakaan. Ja muista; stressihormoni nostaa helpostikin painoa ja minusta edelleen kuulostaa, että kuitenkin se kaiken normaaliuden takana siellä edelleen vahvasti kummittelee....

    VastaaPoista
  2. Totta, olen normaalipainoinen, vaikka usein se tuntuu minulta unohtuvan. Ongelma on tosiaan päässäni (ankarat vaatimukset itseäni kohtaan, joista ahmiminenkin varmasti osittain johtuu).
    25v. ylikrittisyyttä ei poistu hetkessä, mutta luojan kiitos nyt tuntuu siltä, että olen VIHDOIN saanut "langan päästä" kiinni ja matkalla kohti itseni hyväksymistä.
    Kiitos kun muistutit kaikesta siitä mistä minun tulisi olla onnellinen ja tyytyväinen. Se tahtoo helposti unohtua.

    VastaaPoista